Tässäpä viimeinkin tekstiä viime viikkojen tapahtumista

Sinnan synntys ei käynnistynyt vielä keskiviikkonakaan 4.5. Lämmöt sahasivat kahteen otteeseen alle 37, mutta ei sen jälkeen noussut riittävän ylös, jotta synnytys käynnistyisi. Korkeimmillaan lämpö käväisi 37.5, mutta sen jälkeen taas mentiin alemmas. Ja vaikka kuinka yritimme tehdä  lenkkejä synnytyksen edistämiseksi, mutta tuloksetta. Torstaina 5.5 päivät alkoi olemaan jo melko pitkällä (65vrk astutuksesta), joten päätimme lähteä eläinlääkäriin ensin ultraamaan ja sen jälkeen päädyimme sektioon.

Sinnan kaksi narttupentua näkivät päivänvalon torstaina aamupäivällä. Leikkaus ei kuitenkaan sujunut aivan toivotulla tavalla. Ensimmäistä pentua otettaessa pennun istukka repesi kohdun seinämästä aiheuttaen verenvuodon. Toinen pentu saatiin ongelmitta ulos, mutta tämän istukka jätettiin kohtuun. Vuotoa eritettiin tyrehdyttää lääkkeillä. Pääsimme kuitenkin lähtemään käymään kotona Sinnan ja pentujen kanssa. Myös kotona Sinnan kohtu vuoti edelleen. Leikannut eläinlääkäri lähetti meidät Småböndersiin eläinklinikalle, jossa oli mahdollista antaa veren korviketta, plasma-ainetta. Pennut ovat olleet alusta asti todella terhakoita ja virkeitä, mitään ongelmia niillä ei ole ollut.

Eläinklinikalla meitä oli heti vastassa eläinlääkäri ja avustaja. Sinna oli todella voipunut leikkauksesta ja ikenet vaaleat, koska menetti kokoajan verta. Onneksi eläinklinikan henkilökunta olivat ymmärtäväisiä ja palvelivat meitä autossa, ja Sinna sai makoilla kokoajan rauhassa pentujen kanssa farmarin takatilassa. Sinnasta otettiin pienverenkuva ja veri-arvot olivat tietenkin alhaiset. Olimme todella huolestuneita, sillä tilanne oli kriittinen. Sinna sai lopuksi kohtua supistavan piikin ja lisää nesteytystä. Piikin ansiosta toisen pennun istukka tuli ulos. Jos verenvuoto ei lakkaisi, yksi vaihtoehto oli kohdun leikkaaminen pois. Tähän toimenpiteeseen ei onneksi tarvinnut ryhtyä, jäimme siis vielä seuraamaan tilannetta.

Perjantai-aamuna lähdimme uudestaan eläinklinikalle, jotta saimme selville, mitä veri-arvot näyttävät tällä hetkellä. Veri-arvot olivat edelleen laskussa - se oli jotain todella järisyttävää. Sinnan menetyksen pelolta ei voinut siinä vaiheessa välttyä, vaikka toivoa vielä oli. Itse olin jo melkein shokissa.... Vielä ei kuitenkaan leikkaukseen päädytty, sillä Sinna oli pirteä ja söi hyvin. Kuitenkin oli selvää, että kaikkemme yritetään tehdä ja Sinnan ja pentujen henki oli meille kaikki kaikessa. Ennen klinikalta lähtöä Sinna sai taas kohtua supistavan pistoksen. Kotimatkalla kohdusta tulikin melkein nyrkin kokoinen tumma hyytymä. Olimme pari tuntia kotona ja iltapäivällä suuntasimme jälleen klinikalle. Taas uudet verikokeet ja pienverenkuva. Jalat meni veteläksi ja itku kurkussa tuloksen kuultuamme - veriarvot oli onneksi jo nousussa! Tulos osoitti, että Sinna oli jo toipumaan päin. Perjantai aamun veriarvojen lasku  johtui todennäköisesti torstain voimakkaasta nesteytyksestä ja leikkauksessa menetetystä verimäärästä.   Mutta kuitenkin kriittisen alhaalla veriarvot kävivät. Sovimme Sinnalle vielä maanantaiksi kontrollikäynnin klinikalle, jotta varmistumme siitä, että veriarvot ovat ok.

 

Lauantaina oli määrä lähteä Oulaisten näyttelyyn kummikoiramme Aatun (Mäkiharjun Quite A Handsome) kanssa. Sinnan ja pentujen tilanne näytti jo sen verran hyvältä, että uskalsin lähteä reissuun. Kilometrejä tuli muutama satanen, mutta onneksi sain samalla siirrettyä ajatuksia vähän toisaalle. Aatu teki debyyttinsä junioriluokkaan ja jysäytti melkoisen potin: junioriluokan voitto + SA, Paras Uros, SERT ja päivän päätteeksi vielä Vastakkaisen Sukupuolen Paras!  Ei hullummin näin alkajaisiksi....!  Tuomarina Tuula Pratt. Näyttelyyn oli ilmoitettu uroksia 19, narttuja 35.

Aatu oli ilmoitettu myös sunnuntaina äitienpäivänä Isokyröön näyttelyyn, sen verran lyhyen matkan päässä kun oli. Lähdimme Meerin kanssa ajelemaan ja perillä oltiin hyvissä ajoin. Urosten junioriluokkaan oli ilmoitettu 5kpl, joista 4 oli paikalla. Aatu sai luokassaa ainoan ERInomaisen, joten luokkavoitto tuli automaattisesti ja päällisiksi vielä SA. Paras uros -luokassa oli Aatun lisäksi vain valiouros Clearin Pond's David Beckham. Muut eivät ERInomaista tai SAta uroksissa saaneet, joten olin pakahtua jo ilosta, sillä tiesin että jo toinen SERTi oli plakkarissa. ;) Odotetusti Aatu oli valiouroksen jälkeen Paras Uros 2. ja sehän meille passasi vallan mainiosti. :) SERTiä lähdettiin metsästämään ja sieltähän se taas tuli! Upea viikonloppu tulosten osalta, "pikkupoika" pistää pään pyörälle ainakin sekä handlerilla että omistajalla ja taitaa se kasvattajakin olla hiukan onnesta sekaisin. ;)

 

Ei yhtä ilman kahta......... Sinnan synnytyksen aikoihin Lindalle tuli ongelmia. Meidän pian 9-vuotias mummokoira lakkasi yhtäkkiä syömästä ja oksenteli. Se ihmetytti, sillä yleensä Lindahan ei jätä koskaan mitään ruokaa syömättä... Seurasimme tilannetta. Viikonlopun aikana Linda meni todella heikkoon kuntoon. Päätimme perua Sinnan kontrolliajan, ja tilalle veimme Lindan samalle klinikalle. Sinna ja pennut olivat jo voineet niin hyvin ja ikenet olivat normaalin väriset, joten luotimme siihen ettei Sinnalla ja pennuilla näyttänyt olevan enää mitään hätää. Jäin maanantaina Sinnaa ja pentuja hoitamaan ja äiti lähti Lindan kanssa klinikalle. Linda ultrattiin ja eläinlääkäri näki siellä olevan jotain, mutta ei kuitenkaan mitään nestepintaa. Myös tunnustelemalla Lindan mahassa tuntui olevan joku möykky. Aluksi epäiltiin kasvainta ja se selviäisi vain leikkauksella. Linda päätettiin leikata heti ja kiireellisenä tapauksessa Linda meni koko jonon ohitse. Yllätys oli melkoinen, kun mahasta löytyi jotain aivan muuta kuin kasvain - nimittäin lelu!! Tämä ei kyllä tullut ensimmäisenä mieleen. Linda kyllä rakastaa leikkiä ja suolistaa leluja yli kaiken, mutta se, että koko lelun nielaisisi mahaansa.. Lelu saatiin turvallisesti poistettua, vaikka se oli jo matkalla ohutsuoleen. Muuten suoli näytti hyvältä. Olimme ajattelleet poistattaa Lindalta kohdun syksyllä, mutta kohdun poisto tehtiin nyt samalla nukutuksella. Linda selvisi leikkauksista mutta leikkauksen jälkeiset päivät olivat kipeitä ja vaikeita kipulääkkeistä huolimatta. Linda syö nyt viikon ajan leikkauksesta toipuville tarkoitettua erikoisruokavaliota. Pikkuhiljaa olemme lisänneet ruokaa ohjeiden mukaan ja suoli näyttää toimivan ihan normaalisti! :)  Ja ruokahan maistuu entiseen tapaan.. Muutenkin nyt Linda alkaa olemaan muutenki oma ihana itsensä, töpsöttää ja hössöttää iloisesti mukana kuten aina ennenkin. ;)

 

Vaikka takana on ollut rankka viikko täynnä sattumuksia ja tapahtumia, ei voi muuta sanoa kuin, että onneksi Sinnalla ja Lindalla olivat suojelusenkelit matkassa. Ja me ollaan taas monta monta kokemusta rikkaampia..

 

Lisää pentujen kuulumisia tulossa pian. Lisäilen kuvia pennuista galleriaamme.